sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Ihana paripäiväinen mökillä!

Syyslomalla pääsimme käymään mökillä. Tällä kertaa miehen kanssa kahdestaan, sillä kukaan lapsista ei innostunut lähtemään mukaan. Vaikka reissun pääasiallinen tarkoitus oli mökin talvikuntoon laittaminen, vietimme todella rentouttavat ja tunnelmalliset pari päivää syksyisessä saaristossa. Mökkielämä näytti parhaita puoliaan.

Kun mökille lähtee työpäivän jälkeen, perille päästäessä on yleensä jo hämärä, ainakin nyt hämäränä vuodenaikana. Viileään aikaan tuloilta menee mökin lämmittämiseen. Lämmityksestä on kyllä tulossa kauko-ohjattava, mutta emme ole vielä niin pitkällä.


Neuletyö oli tietysti mukana, lankakerät Sallyn kauniissa tuliaiskorissa


Meillä molemmilla oli mukana myös kirjat, ja ah onnea, kun sai kerrankin käpertyä kiireettömästi sohvaan, takkatulen lämpöisesti loimottaessa ja syventyä rauhassa kirjaan, ilman pelkoa jatkuvista keskeytyksistä. Niihinhän nelilapsisessa perheessä on saanut tottua.

Tosin aika pian päädyimme miehen kanssa samaan, kuin joskus seurusteluaikoina, eli mies luki ääneen kirjaa ja minä neuloin. Se on hyvin antoisaa, sillä lukemisen ja kuuntelemisen ohella voi myös keskustella kirjasta. Sitäpaitsi miehellä on kaunis ääni ja sointuisa tapa lukea...


Eikä voi kyllin ylistää sitä autuutta, minkä kylpyhuone lämpöisine suihkuineen on tuonut mökkielämään! Jotenkin vaan on aivan erityisen ihanaa käydä mökillä suihkussa.

Koska kylppärin seinävalaisimia ei vielä ole kytketty, syksyinen iltasuihku hoitui öljylampun valossa.


Aamuaurinko paistaa sisälle makuuhuoneen kapeasta ikkunasta. Minun puoleltani näkyy meri, eteisen ja olohuoneen läpi.


Miehen puolella ovat vaatekaapit ja hänen ovestaan näkyy eteiseen. Meillähän on miehen kanssa molemmilla omat makuuhuoneen ovet, koska huoneen mitoitus on niin kompakti, ettei sänkyä mahdu kiertämään. Se kierretään eteisen kautta.


Olemme olleet mökkimme arkkitehtisuunnitteluun aivan huipputyytyväisiä (arkkitehtitoimisto Skammi/ Satu Ratinen). Erityisesti valo kiertää kauniisti rakennuksen sisätiloissa. Aamupäivälläkin tilat kylpevät valossa, vaikka aurinko paistaa vielä talon selkäpuolelta.


Isäntä kahvilla


Vaikka otimmekin tämänkertaisen mökkiretken varsin rennosti, innostui mies kuitenkin asentamaan paikoilleen aiemmin hankitun kylpyhuoneen peilin.


Allastason oikealle puolelle on tulossa pätkä puutasoa, mutta se odottaa vielä asentamistaan. Muutenkin kylppäri on toistaiseksi mökin keskeneräisin tila.


Kylppärin peili on mökin ensimmäinen peili, ja jää myös ainoaksi. Heti kun tuon uutuuden viimeinen kiinnitysruuvi oli paikoillaan, hymy korviin ja selfietä ottamaan ...


Ikean peilin juju on siinä, että reunaa kiertää piilossa led-valonauha. Se valaisee peiliin katsojan kasvot tasaisesti ilman zombie-efektejä, mutta valo ei kuitenkaan ole yhtään hötöinen. Samalla se luo koko kylppäriin pehmeän yleisvalaistuksen. Kun valo on epäsuoraa, eli sen lähdettä ei näy, ei se myöskään häikäise miltään suunnalta katsottuna.

Peilissä näkyy myös runsaasti sähköjohtoja. Ne menevät eteisen puolelle, johon tulevat lähes kaikki rakennuksen sisä- ja ulkotilojen sähkökatkaisimet.


Ikään kuin "sydänmuurin" mökkirakennukseen muodostaa suuri musta puukuutio, jonka selkäpuolella ovat eteisen kaapit ja etupuolella keittiö.


Rakennuksen takaosaa, idän puolen terassi


Eteläpäädyssä on kaksi lähes identtistä makuualkovia. Ne paneloitiin viime kesänä loppuun ja alemmat sängyt rakennettiin, vuodevaatelaatikkoja lukuun ottamatta. Myös yläsänkyjen runko sivulautoineen on paikoillaan, sen voi tarkkaan katsomalla erottaa kuvista.


Keittiö on muuten nykystandardien mukaisesti varusteltu, mutta mikroaaltouuni puuttuu. Eikä sitä ei ole tulossakaan, ulkonäkösyistä.


Olohuoneen ikkunoiden takana välkehtii useimmiten tyyni kotilahti, jonka ylle myös aurinko iltaisin laskee. Kesällä lahtea pitkin lipuu purjeveneitä.


Ennen auringonlaskua on sininen hetki


Vaikka mökin rantasauna on edelleen pieni ja kevyt väliaikaisviritelmä, se lämpenee joka ilta. Mies lyhtyineen johdattaa kulkua syksyisen pilkkopimeällä saunapolulla.


Minisaunan löylyt ovat napakanpehmeät


Mökkirannassa myös uidaan lähes ympäri vuodet. Lyhdyt kalliolla näyttävät tien veteen.


Saunakuvat ovat huomattavan rakeisia. Se johtuu siitä, että saariston lokakuinen säkkipimeys todella koetteli kameran kapasiteettia. Koska en halua käyttää salamaa, valotusarvot ovat joka suhteessa äärimmillään ja se näkyy kuvissa kohinana.

Merelle on ominaista, että sen vesi paitsi lämpenee, myös jäähtyy hitaasti. Se tekee siitä syksyllä hauskan uintipaikan: meren vesi ei ole hyytävän kylmää vielä lokakuussakaan.

Mies nauttii kalliolla raikkaan syysuinnin mukavasta jälkiolosta


Lähdimme mökiltä takaisin kotia kohti levänneinä ja onnellisina. Harvoin elämä tuntuu niin täydelliseltä, kuin tämän syyslomamme mökkipäivinä. Ja ehkä kertaakaan aikaisemmin ei ole jäänyt niin suuri ikävä mökille kuin nyt!

Välillä olemme nimittäin kokeneet olevamme kiusallisesti eräänlaisessa "kahden asunnon loukussa"; kaksi ihanaa paikkaa, joissa molemmissa haluaisi viettää rajallisen vapaa-aikansa - mutta luonnollisesti voi olla vain yhdessä paikassa kerrallaan. Tämä asia on synnyttänyt ristiriitaisiakin tunteita, kun ei ole oikein osannut levollisesti asettua kumpaankaan paikkaan. Jopa mökistä luopumisesta on tästä syystä joskus keskusteltu.

Nyt saimme kuitenkin vankan vahvistuksen sille, että koti ja mökki ovat niin erilaiset paikat, että niillä molemmilla on ehdoton sijansa elämässämme. Parhaimmillaan paikan ja ympyröiden vaihdos on juuri se juttu, mitä sielu kaipaa....

Uutta kevättä odotellessa! 

10 kommenttia:

Iiris kirjoitti...

Hyvä kuva susta äiti!!

Anne kirjoitti...

Ai , teilläkin luetaan ääneen :) kirja JÄÄ tuli tutuksi viime kesänä. Kahlasin sen hetkessä läpi. Olette onnekkaita kun omistatte tuollaisen "mökin" tuollaiselta paikalta - ihan parhautta.

Heli kirjoitti...

Kiitos Iiris, mutta mistä arvasit, että se oli minun jalka siinä kolmanneksi viimeisessä kuvassa... :-)

Taru kirjoitti...

Voi että mikä seesteisyyden ja ihanuuden multihuipentuma nämä kuvat! Ei kuule sanat riitä. Jälleen kerran :)

Näytin näitä miehellekin. Tultiin yhdessä siihen tulokseen, että teidän mökki on kyllä kaunein ja tunnelmallisin mitä ollaan ikinä nähty. Tippaakaan liioittelematta :)

Heli kirjoitti...

Kiitos Anne ja Taru <3

Anne, Jää oli miehen kirja, mutta se tempaisi heti mukaansa minutkin. Varsinkin, kun vähän samoilla suunnillakin oltiin.

Ja Taru, arvostan todella komenttiasi, varsinkin kun teilläkin on toteutettu samanhenkistä projektia - ja aivan upein tuloksin! Terveisiä myös Miähelle :-)

Maria kirjoitti...

Mukavasti välittyy tunnelma mökiltänne näiden kuvien ja tekstisi kautta. Kaunista. Levollista.
Käyttekö mökillä talvella?
Olen samaa ongelmaa miettinyt mökistä -ollako vai eikö olla:). Kun on kotona, tuntuu, että pitäisi olla mökillä. Siellä on tavallaan irti arjesta, vaikka samat arkipuuhat sielläkin. Mutta kyllä rentouttaa ja antaa taas uutta voimaa, kun pääsee mökille. Meillä mökki on talviasuttava. Ja pihasauna ja ranta, ah!
Kiitos jälleen näistä rauhallisista tunnelmista!

Marjukka Heinonen kirjoitti...

Mahtava postaus runsaine kuvineen. Tätä blogia lukisi mielellään useamminkin. Voi kun oma mökkiprojekti olisi jo tuossa vaiheessa - ehkä ensi kesänä!

Anne kirjoitti...

Tunnelmaa ja kaunista on yllinkyllin! Täällä on nyt lomaviikko ja mökillä ollaan :)

Heli kirjoitti...

Hups! Näitä kommentteja en ole muistanutkaan!

Maria, satunnaisesti käymme talvellakin, mökki on talviasuttava, enemmän kyse on ajasta, että miten ehtii.

Kiitos myös Marjukka ja Anne komenteista! Yritin Marjukka tsiigailla löytyisikö sinun profiilisi takaa jokin mökkiblogi - mutta en löytänyt. Kiinnostaisi 😀

Teija kirjoitti...

Aivan mieletön ikävä iski nyt omalle mökille Kelorantaan! Kiitos näistä syksyisistä tunnelmista!