perjantai 20. tammikuuta 2012

Kohti Juhannusta

Tänään astuessani ulos työpaikan ovesta, vastaan tulvahti ilma, jossa oli vahva aavistus keväästä. En tiedä mitä se tarkkaan ottaen on, ehkä jokin tuoksu tai valo. Mutta se tulee varmasti aina ja aina se myös on yhtä yllättävää. Tämänkin talven selkä taittuu. Viiden kuukauden päästä on Juhannus.

Mökki on nukkunut talviunta myös mielessä. Kun sinne ei nyt pääse, niin se häipyy ajatuksissa taka-alalle. Mökkiblogiakaan ei ole jaksanut päivittää, hyvä että on muistanut sen olevan olemassa. Mutta kevään ensimerkkien myötä tuli myös ikävä mökille. Koko matkan ajellessani töistä kotiin ajattelin kesäkotiamme Saaristossa. Muistin, että kun autokyydin, lossien ja venematkan jälkeen viimein astuu laiturilta omaan mökkirantaan, tuntee huumaa: tämä on täydellisen ihanaa!

Saaristossa on yleensä aina lämmintä ja melko kuivaa, meidän poukamassamme myös suojaisaa. Ja siellä on aina paljon kauniimpaa kuin oli muistanut. Siellä tuoksuu ihanalle, on hämmästyttävän hiljaista ja sileät kalliot ovat hohkavan lämpöiset. Ja kun lopulta pääsee saunaan ja mereen uimaan, vesi hyväilee ja tuoksuu. Kesäelämä Saaristossa on usein pakahduttavan onnellista.

Viime kesänä vietimme Juhannusta kahden ystävä- ja sukulaisperheen kanssa, jotka iloksemme ovat myös mökkinaapureitamme. Saariston Juhannus sattui olemaan sillä (-kin) kertaa aurinkoinen ja lämmin.


 Elisan Britakakku oli suussasulavaa, kuten jo monena Juhannuksena. Myös Annen juustokakku oli ihanaa!


Ukkoporukka piti pöydän ääressä porinoitaan auringon laskiessa.


 Illan hämärtyessä juhannusyöksi pienemmät kokeilivat vielä kalaonneaan.


Seuraavana aamuna nuoriso heräili talon päädyn erillisessä "aitassa" ja kalliolle pystytetyssä teltassa. Tai no, ei se ehkä enää ihan aamu ollut... 


Kylläpä tuli ikävä mökille kun pitkästä aikaa katseli mökkikuvia! Vaikka olemme rakentaneet koko saaristoelämämme ajan ja kuvista ymmärtää, kuinka paljon lapset ovat niiden vuosien aikana kasvaneet, niin on tosi kivaa, että olemme siinä ohessa myös relailleet ja nauttineet täysillä Saariston kesästä.

Olemme tehneet monia retkiä, lähinnä päivän mittaisia. Kun lähtee aamulla varhain ja palaa illan hämärissä, ehtii käydä melko kaukanakin, esimerkiksi Jurmossa. Lasten kasvaessa myös pidemmät retket ovat suunnitelmissa.






Jurmo

Lapsia raksaolot tuskin ovat paljoa haitanneet. Saaristossa näyttää satavan harvoin, joten päivät saa helposti kulumaan ulkona.

 


Kun takana on touhukas päivä ulkoilmassa ja vatsat täynnä niin lapsille on tuntuu olevan sama, minne he illalla päänsä kallistavat.


Tulevana kesänä mökille pitäisi rakentaa vesijohdot kaivosta sisälle sekä viemärisysteemi vedenpuhdistusjärjestelmineen. Olemme ajatelleet tehdä ne heti alkukesästä, mielellään jo keväällä, jos mahdollista.

Myös viimeinen osa terassia, sisääntulon puoli pitäisi tehdä tulevan kesän aikana. Olisi kiva saada kunnon portaat vilkkaan liikenteen reitille.

Mies on koko talven  haaveellisena tutkinut ilmoituksia myytävistä hirsikehikoista savusaunaa silmällä pitäen. Jos oltaisiin järkeviä, ennen suurehkoja savusaunainvestointeja pitäisi kyllä tehdä parempi tavallinen sauna rantaan. Nykyinen on yhdessä päivässä pystytetty pikaversio, jonka mies tekaisi työpaikaltaan edullisesti ostamastaan käytetystä vanerierästä ja yhdestä suuresta nurkissa pyörineestä lämpölasielementistä. Koppi pystyyn, muutama lauta lauteeksi, kiuas nurkkaan - ja se oli siinä! Makoisat löylyt saatiin jo saman päivän iltana jonka aamuna aseteltiin ensimmäinen nurkkakivi. Saunassa on tosiaan erittäin hyvät löylyt ja kun aurinko laskee lahdelle suoraan saunan suuren näköalaikkunan edessä ja pehmeään meriveteen voi pulahtaa nopeasti lämpöisten kallioiden kautta, niin enpä tiedä miten saunomisnautintoamme olisi siitä enää voinut lisätä.

Mutta sen verran kevytrakenteinen sauna kuitenkin on, että ehkä siellä kannattaa varoa äkkinäisiä liikkeitä. Muuten voimme eräänä päivänä saunoessamme kaatua saunoinemme ja kieriä sen mukana rinnettä pitkin alas rantaan... Se olisi noloa.

Viime kesänä mies rakensi saunapolun varrelle puuliiterin, mökin takametsästä kaatamistaan kuusenrungoista. Pulpettikatossa sama kaltevuuskulma kuin päärakennuksessa, liiterin ovella itse ehtoisa isäntä.


Lopuksi, tervetuloa Maria blogini lukijaksi!