tiistai 24. kesäkuuta 2014

Siperia on viime aikoina opettanut...

... iloitsemaan, jos päivälämpötila kipuaa selvästi yli kymmenen asteen. Juhannusta vietettiin mökkipaikkakunnalla tänä vuonna noin kahdentoista asteen lämpötilassa. Viisitoista olisi näissä oloissa tuntunut jo ruhtinaalliselta, mutta haaveeksi jäi.

Oltiin siis juhannus sisällä, me sekä sisko ja veli perheineen, yhteensä kuusitoista henkeä. Ja kuten aina, valmistelut aloitettiin tekemällä juhannuksen päätarjottava, suuri brita-kakku. Siihen kuuluvat luonnollisesti kesän ensimmäiset kotimaiset mansikat. Ja koska tänä vuonna kakku oli ison porukan takia tavallistakin muhkeampi, ja siinä oli näin ollen myös useampia kerroksia, keitti käly kerrosten väliin nuorista raparpereistä ihanaa raparperihilloa. Kirpeähkön raparperihillon, makeiden mansikoiden ja marengin yhdistelmä oli suussa sulava!


Muutenkin juhannuksen tarjoomuspuoli noudatti perinteistä kaavaa. Pöydässä oli useamman lajin kalaa, myös sillisörsseliä ja saaristolaisleipää, sekä tietysti kesän ensimmäiset uudet perunat. Saareen vietiin myös loput joululaatikot pakasteesta. Ne tosin oli tarkoitettu juhannuspäivän karjalanpaistin lisukkeeksi, mutta koska päätettiin, että sitä ei tällä reissulla tehdäkään, laatikot päätyivät juhannusaaton pöytään.


Viimeinkin saatiin myös lipputanko pystyyn. Liputus aloitettiin samantien juhlallisesti Suomen lipulla, joka liehui saariston navakassa pohjoistuulessa yli yöttömän yön, seuraavaan iltaan saakka. Sen jälkeen salkoon nostettiin sinivalkoinen isännänviiri.


Vaikka ulos koleaan viimaan ei juuri tehnyt mieli nenäänsä pistää, maisemat olivat kauniit mökin sisältä päin katseltuna. Ja kun matkassa oli tuttu, hauska porukka, keskikesän juhlapäivät kuluivat oikein mukavasti niinkin.

Muistelimme myös rakasta äitiä, jonka poismenosta tuli juhannuksena vuosi. 



Juhannusvieraissamme oli Lapista tulleita. Heidän ansiostaan pääsimme nauttimaan lappilaista hirven kuivalihasoppaa. Puikulaperunoita, porkkanoita ja kuivalihaa haudutettiin useita tunteja ja lopuksi haudutusliemi suurustettiin ja lisättiin reilu loraus kermaa. Vähän aineksia, mutta taivaallinen maku!



Projektit etenivät juhannusreissulla verkkaisesti, niin kuin toki kuuluukin. Kylppäri sai kuitenkin lähtöpäivänä lattialämmityskaapelit, josta homma jatkuu pian laatoitusvaiheeseen.

Näkymä kylppäristä eteisen kautta olohuoneeseen. Vasemmalla eteläpäädyn kaksi makuualkovia.



Myös muutama pistorasia saatiin tällä reissulla lisää. Makuuhuoneessakin syttyi lamppu ensimmäistä kertaa.


Olen pohjois-Suomesta kotoisin ja kaipaan aina kesäisin Lapin huikean valoisia kesäöitä. Täällä etelässä kesäyöt tummuvat varsin pimeiksi aivan keskikesää lukuunottamatta. Juhannuksena aamuyöstä yö oli sinisenkuulas vaikka sää oli pilvinen. Selkeällä säällä olisi ollut vieläkin valoisampaa, mutta vain ehkä muutaman ohikiitävän yön ajan. Sen jälkeen maisema alkaa yö yöltä tummeta kun päivä lyhenee, ja elokuun yleensä lämpiminä iltoina taivas on jo syvän musteensininen, jota tosin häikäisevän kirkkaat tähdet selkeällä ilmalla saaristossa valaisevat.


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Ei vieläkään isännänviiriä!

Pääsimme viimein pariksi päiväksi mökille. Ennätysvähän mökkeilyä takana näin Juhannuksen alla, mutta pihaprojekti on sitonut meidät viime viikkoina kotiin . Mökillä kaikki oli kuitenkin suloisesti ennallaan.


Keittiö


Aamunäkymä sängystä olohuoneen läpi merenlahdelle, jota kaunistaa rivi vanhoja, harmaita venevajoja 
                                                                                                                                                                      
                                  

                                                    Kalastajan vaimon keinutuoli


Veimme viimein mökille lipputangon, joka on loistanut poissaolollaan mökkikallion laella jo pitkään. Mutta haaveeni isännänviirin vetämisestä salkoon kuihtui vielä tälläkin reissulla kokoon, sillä betoni-kehveli ei parin päivän reissumme aikana kuivunut niin kovaksi, niin että mies olisi suostunut nostamaan salon pystyyn. Hän ei kuulemma halunnut, että lipun lisäksi meillä hulmuaisi tuulessa myös tanko. Ehkä se oli ihan hyvä näkökohta.

Se saariston kolkka, missä mökkimme sijaitsee, on tunnettua haukivesistöä. Eikä turhaan, poikien virveleihin tarttuu päivittäin hauenvonkaleita. Nuoret miehet ovat alkaneet harjoitella myös kalojen jatkokäsittelyä, joka luonnollisesti kuuluu kalastajan perustaitoihin.


Koska ilmat ovat tällä hetkellä koleat, olemme saaneet nauttia mökillä kaminan tunnelmasta. Lämpimillä kesäsäillähän se ei useinkaan oikein onnistu, sillä kamina on tehokas lämmittäjä.


Lähtöaamuna mökkirannassa tapahtui erikoinen näytelmä. Joutsenpariskunta jälkeläisineen oli aamu-uinnilla, kun seuraan liittyi kolmas aikuinen joutsen. Normaaliääntely muuttui nopeasti rähinäksi, joka yltyi rajuksi tappeluksi, kun ilmeisesti urokset ottivat yhteen. Naarasjoutsen uiskenteli riitelevien urosten ja poikasten välillä estäen pienten joutumisen tulilinjalle. Välillä se osallistui sivummalta välienselvittelyyn pipattamalla kovasti ja läiskyttämällä siipiään. Urosten otteet kovenivat kovenemistaan, ja jossain vaiheessa ne nousivat vedestä maalle ja jatkoivat äänekästä tappeluaan lopulta metsään kadoten. Jäi epäselväksi, miten riita päättyi ja mikä oli sen syy. 

Mutta joutsenten maine tappelupukareina lisääntyi mielissämme entisestään, sillä täällä kotonakin juuri joutsenet ovat jatkuvasti uhittelemassa lajitovereilleen ja näyttävät käyvän toistensa kimppuun aina lähietäisyydelle päästessään. Aikamoisia kuumakalleja nuo aaltojen ulvut!


                                                   Tunnelmallisia keskikesän aikoja!