maanantai 16. kesäkuuta 2014

Ei vieläkään isännänviiriä!

Pääsimme viimein pariksi päiväksi mökille. Ennätysvähän mökkeilyä takana näin Juhannuksen alla, mutta pihaprojekti on sitonut meidät viime viikkoina kotiin . Mökillä kaikki oli kuitenkin suloisesti ennallaan.


Keittiö


Aamunäkymä sängystä olohuoneen läpi merenlahdelle, jota kaunistaa rivi vanhoja, harmaita venevajoja 
                                                                                                                                                                      
                                  

                                                    Kalastajan vaimon keinutuoli


Veimme viimein mökille lipputangon, joka on loistanut poissaolollaan mökkikallion laella jo pitkään. Mutta haaveeni isännänviirin vetämisestä salkoon kuihtui vielä tälläkin reissulla kokoon, sillä betoni-kehveli ei parin päivän reissumme aikana kuivunut niin kovaksi, niin että mies olisi suostunut nostamaan salon pystyyn. Hän ei kuulemma halunnut, että lipun lisäksi meillä hulmuaisi tuulessa myös tanko. Ehkä se oli ihan hyvä näkökohta.

Se saariston kolkka, missä mökkimme sijaitsee, on tunnettua haukivesistöä. Eikä turhaan, poikien virveleihin tarttuu päivittäin hauenvonkaleita. Nuoret miehet ovat alkaneet harjoitella myös kalojen jatkokäsittelyä, joka luonnollisesti kuuluu kalastajan perustaitoihin.


Koska ilmat ovat tällä hetkellä koleat, olemme saaneet nauttia mökillä kaminan tunnelmasta. Lämpimillä kesäsäillähän se ei useinkaan oikein onnistu, sillä kamina on tehokas lämmittäjä.


Lähtöaamuna mökkirannassa tapahtui erikoinen näytelmä. Joutsenpariskunta jälkeläisineen oli aamu-uinnilla, kun seuraan liittyi kolmas aikuinen joutsen. Normaaliääntely muuttui nopeasti rähinäksi, joka yltyi rajuksi tappeluksi, kun ilmeisesti urokset ottivat yhteen. Naarasjoutsen uiskenteli riitelevien urosten ja poikasten välillä estäen pienten joutumisen tulilinjalle. Välillä se osallistui sivummalta välienselvittelyyn pipattamalla kovasti ja läiskyttämällä siipiään. Urosten otteet kovenivat kovenemistaan, ja jossain vaiheessa ne nousivat vedestä maalle ja jatkoivat äänekästä tappeluaan lopulta metsään kadoten. Jäi epäselväksi, miten riita päättyi ja mikä oli sen syy. 

Mutta joutsenten maine tappelupukareina lisääntyi mielissämme entisestään, sillä täällä kotonakin juuri joutsenet ovat jatkuvasti uhittelemassa lajitovereilleen ja näyttävät käyvän toistensa kimppuun aina lähietäisyydelle päästessään. Aikamoisia kuumakalleja nuo aaltojen ulvut!


                                                   Tunnelmallisia keskikesän aikoja!



1 kommentti:

Anne kirjoitti...

Voi miten kauniita nuo iltakuvat..ja kamiinan lämpö tuli tänne asti.Oikein leppoisaa juhannuksen aikaa!