tiistai 24. kesäkuuta 2014

Siperia on viime aikoina opettanut...

... iloitsemaan, jos päivälämpötila kipuaa selvästi yli kymmenen asteen. Juhannusta vietettiin mökkipaikkakunnalla tänä vuonna noin kahdentoista asteen lämpötilassa. Viisitoista olisi näissä oloissa tuntunut jo ruhtinaalliselta, mutta haaveeksi jäi.

Oltiin siis juhannus sisällä, me sekä sisko ja veli perheineen, yhteensä kuusitoista henkeä. Ja kuten aina, valmistelut aloitettiin tekemällä juhannuksen päätarjottava, suuri brita-kakku. Siihen kuuluvat luonnollisesti kesän ensimmäiset kotimaiset mansikat. Ja koska tänä vuonna kakku oli ison porukan takia tavallistakin muhkeampi, ja siinä oli näin ollen myös useampia kerroksia, keitti käly kerrosten väliin nuorista raparpereistä ihanaa raparperihilloa. Kirpeähkön raparperihillon, makeiden mansikoiden ja marengin yhdistelmä oli suussa sulava!


Muutenkin juhannuksen tarjoomuspuoli noudatti perinteistä kaavaa. Pöydässä oli useamman lajin kalaa, myös sillisörsseliä ja saaristolaisleipää, sekä tietysti kesän ensimmäiset uudet perunat. Saareen vietiin myös loput joululaatikot pakasteesta. Ne tosin oli tarkoitettu juhannuspäivän karjalanpaistin lisukkeeksi, mutta koska päätettiin, että sitä ei tällä reissulla tehdäkään, laatikot päätyivät juhannusaaton pöytään.


Viimeinkin saatiin myös lipputanko pystyyn. Liputus aloitettiin samantien juhlallisesti Suomen lipulla, joka liehui saariston navakassa pohjoistuulessa yli yöttömän yön, seuraavaan iltaan saakka. Sen jälkeen salkoon nostettiin sinivalkoinen isännänviiri.


Vaikka ulos koleaan viimaan ei juuri tehnyt mieli nenäänsä pistää, maisemat olivat kauniit mökin sisältä päin katseltuna. Ja kun matkassa oli tuttu, hauska porukka, keskikesän juhlapäivät kuluivat oikein mukavasti niinkin.

Muistelimme myös rakasta äitiä, jonka poismenosta tuli juhannuksena vuosi. 



Juhannusvieraissamme oli Lapista tulleita. Heidän ansiostaan pääsimme nauttimaan lappilaista hirven kuivalihasoppaa. Puikulaperunoita, porkkanoita ja kuivalihaa haudutettiin useita tunteja ja lopuksi haudutusliemi suurustettiin ja lisättiin reilu loraus kermaa. Vähän aineksia, mutta taivaallinen maku!



Projektit etenivät juhannusreissulla verkkaisesti, niin kuin toki kuuluukin. Kylppäri sai kuitenkin lähtöpäivänä lattialämmityskaapelit, josta homma jatkuu pian laatoitusvaiheeseen.

Näkymä kylppäristä eteisen kautta olohuoneeseen. Vasemmalla eteläpäädyn kaksi makuualkovia.



Myös muutama pistorasia saatiin tällä reissulla lisää. Makuuhuoneessakin syttyi lamppu ensimmäistä kertaa.


Olen pohjois-Suomesta kotoisin ja kaipaan aina kesäisin Lapin huikean valoisia kesäöitä. Täällä etelässä kesäyöt tummuvat varsin pimeiksi aivan keskikesää lukuunottamatta. Juhannuksena aamuyöstä yö oli sinisenkuulas vaikka sää oli pilvinen. Selkeällä säällä olisi ollut vieläkin valoisampaa, mutta vain ehkä muutaman ohikiitävän yön ajan. Sen jälkeen maisema alkaa yö yöltä tummeta kun päivä lyhenee, ja elokuun yleensä lämpiminä iltoina taivas on jo syvän musteensininen, jota tosin häikäisevän kirkkaat tähdet selkeällä ilmalla saaristossa valaisevat.


3 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Kyllä tuli nälkä noita ruokakuvia katsoessa ja tarjoiluja lukiessa. On niin ihanaa kun saa nauttia hyvästä seurasta ja hyvästä ruuasta:) Me tehtiin juhannuksena nuotiolla munkkeja ja tikkupullaa. Olivat kyllä kanssa tosi herkkuja.

Mukavaa ja aurinkoista viikkoa!

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

Ihanan näköinen britakakku. Ensimmäinen kakunottaja varmaankin sotki upean pöytäliinasi.

Heli kirjoitti...

Kati, hyvä idea tuo tikkupullat juhannuskokolla! Täytyisipä joku vuosi ottaa ohjelmaan, erityisesti lapset tykkäävät kaikesta tuollaisesta.

Anonyymi, huomaavainen havainto :-) Mm. juuri tuosta syystä runsaana rönsyilevä kakku siirrettiin ennen aloitusta saarekkeelle buffet-pöytään. Mutta kyllä se juhannusaattopöydän mansikka-liinakin heti ruokailun jälkeen pesuun meni...

Kivat teille!