lauantai 1. syyskuuta 2012

Viime kesänä..

Nyt kun kesä on virallisesti päättynyt ja syksy alkanut, täytynee kesästä alkaa puhua menneessä muodossa.

Mökillä kesiä on toistaiseksi arvioitu myös siitä näkökulmasta, miten raksa kesän kuluessa edistyi, eli saavutettiinko tavoitteet. Tähän mennessä on joka kesä saavutettu. Niin nytkin, tai ainakin ihan pikkuista vaille..

Tupa alkaa muotoutua. Matto on vielä keskeneräinen, mutta kuitenkin käyttökelpoinen jo nyt. Tuossa sitä on helppo jatkaa pari kierrosta aina kun ehtii.


Löysin kirpparilta vanhan Marimekon kankaanpalan, Maija Isolan suunnitteleman, nimeltään Mustasukkainen. Se on pyörinyt kaapissa ja ollut välillä liinana, välillä verhona. Mökillä juolahti mieleen, miten se sopisi tauluksi. Ja hyvinhän se sopi. Pitäisi vielä pingottaa se kehykseen.


Aamupäivisin aurinko paistaa talon takaa. Koska ikkunat ovat siellä puolella rakennusta pieniä, myös auringontäplät ovat aamupäivisin pieniä.

                           
                                           

Makuuhuoneessa oli kokeiltavana Marimekon verho, Fujiwo Ishimoton suunnittelema heleä Kesanto.


Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että vähän jytäkämpi kuosi sopisi makuuhuoneeseen paremmin ja ostin sinne sekä molempiin alkoveihin verhokankaaksi Marimekon mustavalkoista Kaivoa ja Satulaa


Tein monia muitakin kangaskokeiluja, mm. tätä hempeätä Maija Isolan kangasta sovittelin mökin värimaailmaan. Mutta liian karamelliseksi meni kokonaisuus. 

Muuten kuvien kautta näkee vielä paremmin kuin luonnossa, mitä tilan väritys kaipaa. 



Auringonlasku kultaa tuvan värit





Tekstiilien sovittelun lisäksi mökkiastiasto alkaa olla koossa. Teemaa käytetään kotona ja kun Arabian tehtaanmyymälässä sattui olemaan oikealla hetkellä sopuhintaan tarjolla juuri Teemaa, niin sitä käytetään nyt sitten mökilläkin. Joukossa kaksi ihanankeltaista Koko-vatia


Toin kotoa mökille vähän käytettyjä ja hintaisekseen luvattoman lommoisia Aino Aalto-laseja sekä pian kaksikymmentä vuotta vanhoja jalallisia Ikean laseja 


Aterimet ovat Ikean mattateräksistä sarjaa, en muista nimeä. 

Tässäkin yhteydessä täytyy sanoa, että hinta ja laatu eivät todellakaan aina kulje käsikädessä kotimaisessa muotoilussa. Kotona käytämme Hackmannin Savonia-aterimia jotka ovat normaalissa lapsiperheen käytössä vääntyilleet sinne ja tänne. Vaan yritäpä vääntää näitä Ikean edullisia aterimia! Ei onnistu.





Tekniikkatila alkaa olla valmis. Iso osa viime kesänä rakennetusta tekniikasta on piilossa, eli vesiputket ovat valmiina, samoin boileri ym. Tässä kohti jäätiin kuitenkin hiukan kuluneen kesän tavoitteesta, eli ihan vielä ei vesi tule hanasta. Mutta enää ei paljoa puutu.


Vanerinen pikasaunamme tarjosi kuluneenakin kesänä makoisia löylyjä. Elokuun illat olivat tummia.




On haikeata, kun mökkikausi on taas ohitse. Vain joitain lyhyitä viikonloppupyrähdyksiä on luvassa lomakauden ulkopuolella. Nyt on monen kuukauden ajan tyydyttävä pääasiassa muistelemaan mennyttä kesää ja haaveilemaan tulevasta. 

Sinne jäi mökki nököttämään paikalleen kallion laelle. Voi vain lähettää mielessään terveisiä ja kuvitella niitä lukuisia huikeita aamuja ja auringonlaskuja, ääniä ja tuoksuja, joista ei pääse nauttimaan. Onneksi voi edes ommella sinne verhoja.. 


6 kommenttia:

Valoblogin Taru kirjoitti...

Todella kaunista! Kerrassaan ja kaikinpuolin! Hyvä maku ja värisilmä ilahduttaa ainakin tämän lukijan silmää :)

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Kiitos Taru - ja tervetuloa lukijaksi!

Kiitos myös ihanasta saaristoblogistasi, jonka seuraajaksi löysin tieni..

Onnellisia päiviä sinne!

Maria kirjoitti...

Kaunista! Olen sen jo ehkä sanonutkin, mutta kyllä nautin kuvistasi ja tunnelmista niiden kautta.
Uusi kesä on taas pian, syksyn hämärissä on mukava muistella kesän lämpöä.
Kuulaita syyspäiviä!

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Kiitos, Maria <3

Tunnelmallista syksyä sinnekin!

Kati kirjoitti...

Mukavan raikasta ja viihtyisää! Tykkään noista Marimekon tekstiileistä, ne ovat just prikulleen sopivia tuollaiseen vaaleaan ja harmoniseen sisustukseen, tuovat hyvän väripläjäyksen.

Muutama vuosi sitten Marimekolta tuli se päärynä kuosi. Ihastuin siihen jätti päärynään,mutta eihän meillä ollut sellaiselle verhona käyttöä. Ostin palan, johon osui yksi iso päärynä ja laitoin ohutta vanulevyä stryroxlevyn päälle ja pingotin päärynäkankaan styroxiin nuppineuloilla. Etuna siinä on, että kankaan voi vaihtaa mielialan, vuodenajan tms. mukaan. siis tämä vaan vinkkinä siihen pingotusjuttuun;)

Raikkaita syksyisiä mökkireissuja!

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Kiitos Kati tosi hyvästä ideasta!

Mietinkin, että rajoittaakohan tuo vadelmanpunainen liikaa muita värejä (pakottaa samanvärisiin pöytäliinoihin, saaleihin, tyynyihin...) Olisi tosi kätsää, jos voisi vaihtaa kankaan välillä vaikka vähän neutraalimpaan.

Se päärynä on muuten tosi kiva :-)