Talviretki mökille

Talviloma alkoi odotetulla reissulla mökille. Kaikki oli siellä ennallaan. Kun kamiinan lämpö alkoi levitä tupaan, kävi olokin taas oikein kodikkaaksi.

Mökkimme on saaressa, joten näin talvella sinne pääsee vain kantavien jäiden aikaan. Ensimmäisenä meni mies, kirveen kanssa ja varmisti reitin turvallisuuden. Tilanne oli hyvä, lahdella oli vahvaa jäätä parikymmentä senttiä. Lähinnä kai minun mieleni rauhoittamiseksi meillä kaikilla oli kuitenkin pelastusliivit yllä ja varustukseen kuuluivat myös kaulassa roikkuvat jäänaskalit. Jotenkin se vaan tuntuu vähän kolkolta kävellä jonossa lapsinensa kun jalkojen alla on kymmenisen metriä nolla-asteista merivettä...

 

Siellä tervehti oma mökkilaituri ja mökkikin pilkisti mäntyjen välistä. Aurinko juhlisti tilannetta hohtelemalla pilvipeitteen raosta juuri oikealla hetkellä; mökkiranta näytti erityisen rakkaalta pitkän tauon jälkeen.

  

Jonkun muunkin kotipolku kulki mökkiä kohti...

 

Sininen hetki laiturilla, pikkupakkasessa

Ehdimme tällä kertaa olla mökillä vain yhden yönseudun, mutta nyt jaksaa paremmin taas odotella kevättä ja uutta mökkikautta. Viimeistään Vappuna palataan!

Syksyn viimeinen mökkireissu

Pääsimme käymään vielä pikaiseltaan mökillä. Tänä syksynä on satanut paljon, niin teki nytkin. Mökkimatkaan kuuluu kolme lossiylitystä.

Ensimmäinen ilta

Kokeilin taas kankaita seinille, lähinnä mietiskelin värejä

Eteisnäkymässä pääsisäänkäynti

Toistaiseksi lasten alkoveissa on nukuttu patjoilla lattialla

Ensi kesänä on tarkoitus tehdä makuualkoveihin kerrossängyt

Vanhempien kammari on jo lähes valmis, vain vaatekaapit puuttuvat

Kesällä otettu kuva tuvasta

Kalastajan vaimon keinutuoli

Tuvan päätyseinällä on miehen isän veistämä komea kala

Kerrankin näimme omin silmin, mistä tulee mökillä iltaisin kuuluva voimakas siritys; 

valtavan kokoinen sirkka

Pöytä

Olen jo pidemmän ajan etsinyt sopivaa ruokapöytää mökille. Tarpeeksi isoa ja muutenkin tilaan sopivaa, mielellään pitkillä penkeillä. Vaihtoehtoja ovat olleet Tapiovaaran Pirkka-pöytä ja -penkit, itse rakennetut pukkijalkaiset pöytä ja penkit tai vanha kunnon perinteinen pirttikalusto. Viimeksi mainittu alkoi yhä enemmän kiehtoa, paitsi että siinä on kiva muoto, niin se myös edustaa supisuomalaista, konstailematonta mökkityyliä.

Ei kuitenkaan mikä tahansa pirttikalusto, vaan sen täytyy olla oikeasti vanha, patinoitunut ja juuri oikean muotoinen. Eli siinä pitää olla leveä, kauniisti kaartuva jalka ja levolliset mittasuhteet. Selkeät linjat, ei turhia koristeluita tai pyöristyksiä. Vaikka onkin mahdollista, että päädyn vielä maalaamaan pöydän, materiaalin pitää olla tarpeeksi paksua, mielellään oksaista mäntyä. Siis riittävän massiivinen ja karhea kokonaisuus muodostamaan kontrastia keveän vaalealle tilalle.

Huutonetistä Se Oikea viimein löytyi; 180 senttiä ja riittävästi iloista elämää takana.     

Veimme mökille viimein myös kunnolliset patjat. Ne ovat hyvä sijoitus, sillä huolettomat, makoisat yöunet ovat yksi mökkielämän suuria nautintoja. Sängyn päällä siskolta saatu, käsin virkattu päiväpeitto.

Mies kohenteli katolla rännien kiinnikkeitä

Teimme kirpparilta löytyneestä Marimekon kankaanpalasta taulun pingottamalla sen rimoista tehtyyn kehikkoon. 

Koska viimeviikonloppuisella mökkireissulla satoi taukoamatta, myös kamiinassa pidettiin tulta koko reissun ajan. Lämmintä riitti ja saariston hieno syksyinen tunnelma oli kohdallaan.