Mökkiblogi muuttaa

Olen viimein tullut siihen tulokseen, että teen jatkossa mökkiblogini harvalukuiset postaukset kotiblogini yhteyteen. Sinne linkki tässä

Hyvää Uutta Vuotta!

Ihana kesä!

Kuinka ihmeen nopeasti tullaan aina kesäloman viimeisiin päiviin! Tästäkin kesästä puhutaan ihan kohta menneessä aikamuodossa.

Tänä vuonna saimme kivoiksi juhannusvieraiksi nuortemme kavereita. Meitä oli juhannuskokon äärellä seitsemäntoista! Kokkoa ihailtiin niin sumuisessa maisemassa, ettei vastarannalle kunnolla näkynyt. Ja nuotiolaulu kajahti komeasti isolla porukalla. 

Monenlaisilla hyvillä kokoonpanoilla on juhannustakin vietetty, mutta tämä oli kyllä yksi hauskimmista!

Juhannuspäivänä sumu oli haihtunut ja sää muuttunut lämpöisen kesäiseksi. Nuoriso lekotteli läheisen retkipaikan rantakallioillla.

Saaristossa yleensäkin sataa vähemmän kuin mantereella, mutta tämä kesä oli erityisen kuiva. Lämpimät ja aurinkoiset päivät tuntuivat seuraavan toisiaan lähes koko kesän.

Jokainen aamu alkaa meillä kaurapuurolla, myös mökillä. Useimmiten seurana oman hedelmätarhan omenahilloa ja tässä myös takapihan mustikoita

Mökillä syödään myös tavallista useammin kalaa, esimerkiksi omasta rannasta virvelöityä ja pannulla paistettua haukea, savukalaa tai silliä. Kalan oheen ei tarvitse muuta kuin kotipuutarhan salaattia, tomaattia ja uusia perunoita. 

Siinä yksinkertainen kesämenu, johon ei ehdi kyllästyä. Eikä välttämättä tarvitse käydä edes kaupassa!

Mökillä tehdään monta kertaa kesässä myös vohveleita ja lättyjä. Ne maistuvat ihanilta 

hillon ja vaniljavaahdon kanssa ja liittyvät meillä ainoastaan mökkielämään.

Lyhemmät ja pidemmät veneretket kuuluvat kesän huvituksiin. Lyhyt retki suuntautuu tyypillisesti johonkin lähisaarten monista hyvistä lounasravintoloista.

Pidempi veneretki vei meidät tänä vuonna Ahvenanmaalle. Ajomatka kesti noin kolme tuntia ja edellytti kohtuullisen tyyntä säätä, eli lähtöpäivä piti tarkkaan valita. Kihdin selällä ei ole leikkimistä kunnon aallokon sattuessa. 

Mukana matkassa oli taattua laatuseuraa, eli mökkinaapurit, joiden kanssa on tehty yhdessä jo monta reissua.

Maarianhaminan portista sisään

Maarianhaminan vierasvenesatamassa oli ahdasta heinäkuussa

Paluumatkalla pysähdyimme Kastelholman saaressa, jossa olevat linnarakennukset rakennettiin alun perin puolustuslinnakkeeksi, 1300-luvulla. Noissa rakennuksissa sijaitsi Ruotsin vallan aikana Ahvenanmaan hallinnollinen keskus.  

Saavuimme Kastelholmaan illansuussa ja linna sekä muut saaren historialliset rakennukset olivat valitettavasti menneet juuri kiinni. Mutta saari oli silti elämys, jo alkaen ystävällisestä vastaanotosta vierasvenesatamassa. Kiertelimme ympäriinsä ja saimme lopuksi maistuvat kahvit sataman pienessä, tunnelmallisessa kahvilassa. Uunituoretta savusiikaakin oli tarjolla.

Perinteisiä ahvenanmaalaisia rakennuksia ja Kastelholman juhannussalkoa ihailemassa

Ympäri saarta mutkitteli kaunis vinoriukuaita. Laiduntavat lampaat täydensivät idyllin. 

Ne olisivat halunneet, että ohikulkijat olisivat poimineet niille raakoja pikkuomenoita, jotka olivat liian korkealla puussa.

Retket sopivat hyvin saariston kesään ja tuovat mukavaa vaihtelua lomapäivien tasaisen kiireettömään virtaan. Mutta mökillä oleminen on kuitenkin ihan parasta, jos minulta kysytään.

Kuten osasimme odottaakin, oli savusauna tänä kesänä pääroolissa. Se osoittautui iloksemme löylyominaisuuksiltaan erinomaisen onnistuneeksi ja lämpeni lähes jokaisena iltana.

Talon takaa lähtevät nyt uudet, pitkät portaat savusaunaa kohti

Mies teki savusaunaan päärakennuksen muotokieltä mukailevan kauniin ikkunan. Takana lauteiden alla on toinen pienempi ikkuna, luomassa valoa lauteiden alle, jotta saunan tavallista korkeampi lauteiden alustila piirtyisi hieman esiin. 

Myös komea haapapuinen ovi on miehen tekemä

Matalalla olevat ikkunat valaisevat tilan tunnelmallisesti

Savusaunaa lämmitettäessä koko tienoo tuoksuu vienosti savulle. Luulen, että siihen kesäillassa pelmahtelevaan tuoksuun koukuttuu nopeasti. 

Lämmitysvaiheessa savu poistuu takaseinän räppänästä

Savupatjan muodostama savuraja määrittää pitkälti savusaunan sisustusta. Kaikki savurajan yläpuolella sijaitseva nokeentuu nopeasti mustaksi.

Savurajan yläpuolelle jäävät lauteet nostetaan ainakin vielä toistaiseksi lämmittämisen ajaksi ylösalaisin lauteen lattiatasolle ja tikasportaiden yläpäässä olevat kaiteen tartuntakohdat suojataan miehen tekemillä vanerisilla  suojakoteloilla jotta niissä ei nokea käsiään. Erikseen ovat vielä selkälaudat, joita säilytetään lämmittämisen aikana lauteiden alla.

Kaikista näistä varotoimista huolimatta saunominen ei ole onnistunut ilman monia nokitäpliä, joista jotkut ovat ihmeellisellä tavalla kulkeutuneet jopa päärakennuksen valkoiseen sohvaan. Se on ehkä tämän huvin väistämätön hinta.

Kiukaassa on peltinen  irtoluukku, jota pidetään lämmittämisen aikana ilmavassa asennossa. Kun lämmitys on valmis ja pesä tyhjennetty, luukku suljetaan tiiviisti. Jättikokoinen kiuas ja sen valtava kivimäärä säilövät lämmön yllättävänkin hyvin. Seuraavan päivän aamu-uimarit saavat vielä sihahtavat löylyt.

Tämänkin värinen hetki nähtiin mökillä yhden sateisen iltaruskon aikaan

Ja, mikäli potagerkuulumiset kiinnostavat, kurkista kotiblogiin

Kalliolla, kukkulalla

Mustasta mökistä on juttu kesäkuun Avotakassa :-)

Savusaunassa katto päällä!

Mies on ahkeroinut savusaunan parissa tavoitteenaan saada katto vesitiiviiksi ennen talven tuloa. 

Se tavoite on nyt saavutettu ja viimeisetkin kattohuovat on liekitetty paikoilleen. 

Kuvassa savusauna takavasemmalla ja halkoliiteri etualalla.

Savusaunan takaseinä on yli kolme metriä korkea. Lauteiden alle on tulossa lähes seisomakorkeus. 

Katosta on tarkoitus tehdä myöhemmin ruohokatto. Se on alaviistossa päärakennuksesta katsoen, 

eli kattoon panostaminen saattaisi maiseman takia kannattaa.

Varsinaisen saunatilan lisäksi tarvitaan vielä suojaisa pukuhuone ja iso terassi. Olemme alkaneet miehen kanssa haaveilla myös kylpytynnyristä, jossa voisimme savusaunomisen 

lomassa ihailla mökin uskomattoman kirkasta tähtitaivasta. 

Nyt tuntuu siltä, että loppujen yksityiskohtien kanssa olisi syytä konsultoida vielä arkkitehtia, 

joka näillä viimeistelyillä osaisi luoda perinteiselle hirsirakennukselle vähän modernimpaa ilmettä. 

Olemme kyllä välillä olleet sitäkin mieltä, että rakennnuksesta voisi tulla 

puhdasoppisen perinteinen savusauna. Katon muodon ja kaltevuuden yhteneväisyys 

päärakennuksen kanssa on kuitenkin ehkä nyt johtamassa linjanmuutokseen. 

Syksyinen saaristomaisema

Mökillä on tähän aikaan vuodesta erityisen tunnelmallista.

Pyhäinpäivän kynttilät ja saariston hämärtyvä ilta