maanantai 24. syyskuuta 2012

Pöytä

Olen jo pidemmän ajan etsinyt sopivaa ruokapöytää mökille. Tarpeeksi isoa ja muutenkin tilaan sopivaa, mielellään pitkillä penkeillä. Vaihtoehtoja ovat olleet Tapiovaaran Pirkka-pöytä ja -penkit, itse rakennetut pukkijalkaiset pöytä ja penkit tai vanha kunnon perinteinen pirttikalusto. Viimeksi mainittu alkoi yhä enemmän kiehtoa, paitsi että siinä on kiva muoto, niin se myös edustaa supisuomalaista, konstailematonta mökkityyliä.

Ei kuitenkaan mikä tahansa pirttikalusto, vaan sen täytyy olla oikeasti vanha, patinoitunut ja juuri oikean muotoinen. Eli siinä pitää olla leveä, kauniisti kaartuva jalka ja levolliset mittasuhteet. Selkeät linjat, ei turhia koristeluita tai pyöristyksiä. Vaikka onkin mahdollista, että päädyn vielä maalaamaan pöydän, materiaalin pitää olla tarpeeksi paksua, mielellään oksaista mäntyä. Siis riittävän massiivinen ja karhea kokonaisuus muodostamaan kontrastia keveän vaalealle tilalle.

Huutonetistä Se Oikea viimein löytyi; 180 senttiä ja riittävästi iloista elämää takana.     


Veimme mökille viimein myös kunnolliset patjat. Ne ovat hyvä sijoitus, sillä huolettomat, makoisat yöunet ovat yksi mökkielämän suuria nautintoja. Sängyn päällä siskolta saatu, käsin virkattu päiväpeitto.


Mies kohenteli katolla rännien kiinnikkeitä


Teimme kirpparilta löytyneestä Marimekon kankaanpalasta taulun pingottamalla sen rimoista tehtyyn kehikkoon. 


Koska viimeviikonloppuisella mökkireissulla satoi taukoamatta, myös kamiinassa pidettiin tulta koko reissun ajan. Lämmintä riitti ja saariston hieno syksyinen tunnelma oli kohdallaan.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Viime kesänä..

Nyt kun kesä on virallisesti päättynyt ja syksy alkanut, täytynee kesästä alkaa puhua menneessä muodossa.

Mökillä kesiä on toistaiseksi arvioitu myös siitä näkökulmasta, miten raksa kesän kuluessa edistyi, eli saavutettiinko tavoitteet. Tähän mennessä on joka kesä saavutettu. Niin nytkin, tai ainakin ihan pikkuista vaille..

Tupa alkaa muotoutua. Matto on vielä keskeneräinen, mutta kuitenkin käyttökelpoinen jo nyt. Tuossa sitä on helppo jatkaa pari kierrosta aina kun ehtii.


Löysin kirpparilta vanhan Marimekon kankaanpalan, Maija Isolan suunnitteleman, nimeltään Mustasukkainen. Se on pyörinyt kaapissa ja ollut välillä liinana, välillä verhona. Mökillä juolahti mieleen, miten se sopisi tauluksi. Ja hyvinhän se sopi. Pitäisi vielä pingottaa se kehykseen.


Aamupäivisin aurinko paistaa talon takaa. Koska ikkunat ovat siellä puolella rakennusta pieniä, myös auringontäplät ovat aamupäivisin pieniä.

                           
                                           

Makuuhuoneessa oli kokeiltavana Marimekon verho, Fujiwo Ishimoton suunnittelema heleä Kesanto.


Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että vähän jytäkämpi kuosi sopisi makuuhuoneeseen paremmin ja ostin sinne sekä molempiin alkoveihin verhokankaaksi Marimekon mustavalkoista Kaivoa ja Satulaa


Tein monia muitakin kangaskokeiluja, mm. tätä hempeätä Maija Isolan kangasta sovittelin mökin värimaailmaan. Mutta liian karamelliseksi meni kokonaisuus. 

Muuten kuvien kautta näkee vielä paremmin kuin luonnossa, mitä tilan väritys kaipaa. 



Auringonlasku kultaa tuvan värit





Tekstiilien sovittelun lisäksi mökkiastiasto alkaa olla koossa. Teemaa käytetään kotona ja kun Arabian tehtaanmyymälässä sattui olemaan oikealla hetkellä sopuhintaan tarjolla juuri Teemaa, niin sitä käytetään nyt sitten mökilläkin. Joukossa kaksi ihanankeltaista Koko-vatia


Toin kotoa mökille vähän käytettyjä ja hintaisekseen luvattoman lommoisia Aino Aalto-laseja sekä pian kaksikymmentä vuotta vanhoja jalallisia Ikean laseja 


Aterimet ovat Ikean mattateräksistä sarjaa, en muista nimeä. 

Tässäkin yhteydessä täytyy sanoa, että hinta ja laatu eivät todellakaan aina kulje käsikädessä kotimaisessa muotoilussa. Kotona käytämme Hackmannin Savonia-aterimia jotka ovat normaalissa lapsiperheen käytössä vääntyilleet sinne ja tänne. Vaan yritäpä vääntää näitä Ikean edullisia aterimia! Ei onnistu.





Tekniikkatila alkaa olla valmis. Iso osa viime kesänä rakennetusta tekniikasta on piilossa, eli vesiputket ovat valmiina, samoin boileri ym. Tässä kohti jäätiin kuitenkin hiukan kuluneen kesän tavoitteesta, eli ihan vielä ei vesi tule hanasta. Mutta enää ei paljoa puutu.


Vanerinen pikasaunamme tarjosi kuluneenakin kesänä makoisia löylyjä. Elokuun illat olivat tummia.




On haikeata, kun mökkikausi on taas ohitse. Vain joitain lyhyitä viikonloppupyrähdyksiä on luvassa lomakauden ulkopuolella. Nyt on monen kuukauden ajan tyydyttävä pääasiassa muistelemaan mennyttä kesää ja haaveilemaan tulevasta. 

Sinne jäi mökki nököttämään paikalleen kallion laelle. Voi vain lähettää mielessään terveisiä ja kuvitella niitä lukuisia huikeita aamuja ja auringonlaskuja, ääniä ja tuoksuja, joista ei pääse nauttimaan. Onneksi voi edes ommella sinne verhoja..